Satuin katsomaan viime yönä youtubesta erilaisia talenttiesityksiä Linnan juhlien televisioinnin jälkeen. - Jotkut yllättivät arvostelijat lumoavalla laulullaan tai tekemällä häikäisevän tempun. - Jotkut yllättivät täydellisesti yliarvioimalla kykynsä. - Näin myös erään pierutaiteilijan esityksen. Hän oli sonnustautunut viittaan ja kellistäytyi lavalle. Hän levitti jalkansa ja painoi mikrofonin anusta vasten (housut olivat jalassa). Musiikki soi ja pierua piisasi. Sitä tuli. En ikinä osaisi pierrä niin taitavasti kuin hän. Olin kateellinen. - Mutta tuomarit heittivät hänet pihalle. Yksi sanoi vihaisena: "Olet inhottava otus." - Olisin ollut itse paljon suopeampi. Esiintyjä oli jalostanut perä-äänet. - Tahaton kovaääninen pieru esimerkiksi työpaikkakokouksessa olisi sopimatonta. Ymmärrän taidepieremistä. - Lisäksi ymmärrän vimmaisen mielenosoituspierun. Kun Suomen vuoden 1918 tapahtumista on kirjoitettu paljonkin niin kyllähän pieru on unohdettu. - Kuinka monen punaisen viimeinen ääni teloitusrivissä oli raju pieraisu vasten ampujien kivääreitä? Tällöin teloitettava tavallaan vapauttikin ampujat syyllisyydestä. Sehän perkele pieraisi! Tuommoisen äänen päästi!