Meillä kaikilla on omatunto. Paitsi psykopaateilla. He menevät omantunnon tuolle puolen. - Ajattelisin, etten ole psykopaatti, koska tekemäni loukkaukset ja elämän kömmähdykset nostavat hien pintaan kun niitä muistelen. Ihminen on vastuullinen loukkauksistaan. Silloin pitää pyytää anteeksi ja riemuita, jos saa anteeksi. - Joskus pelkää, etteivät anteeksiannon sanat olekaan totta. Ettei olekaan saanut anteeksi. Olo on hyytävä. - Silloin kun minua on loukattu niin en jää jumittelemaan tilanteeseen vaan menen eteenpäin. Annan anteeksi, jos anteeksi pyydetään. Mutta on olemassa liian vaikeita asioita mitä en pysty käsittelemään anteeksiannon piirissä. Ei ole pyydetty anteeksi enkä osaa käsitellä koko tilannetta. En osaa. - Tästä onkin lyhyt matka synnintuntoon. Nyt on niin, ettei kristinusko ole mitään muuta kuin synnintuntoa. Se ei ole sitä, että osaa Raamatun ulkoa tai tradition kirjallisen historian ulkoa niin että pystyy ylpeilemään muille. - Kristillisyys on jokahetkistä elämää synnintunnossa. Ihmisellä on siten sekä omatunto että synnintunto. - Synnintunto tarkoittaa sitä että loukkaamalla toista ihmistä ihminen loukkaa itseään Jumalaa! Sitä se tarkoittaa! Synnintunto tarkoittaa sitä että tapahtumahorisonttiin ILMENEE JUMALUUDEN ASPEKTI. - Kun jotkut ovat uskonnottomia niin se on sitä, että heillä on ehkä erinomaisen herkkä omatunto ja sen myötä he ovat valloittavia ihmisyksilöitä mutta heiltä puuttuu synnintunto. - Pidän hyvin rehellisenä, jos joku ilmoittaa, että häneltä puuttuu synnintunto. Hänellä on korkea moraali ja omatunto mutta synnintuntoa ei ole. Niin se vain sitten on.