Tämä blogi muistijäljistä puhuttaessa tutkailee pääsääntöisesti kielteisiä muistijälkiä. Niitä kehossa ja mielessä. - Mutta on muistettava aina myös myönteiset jäljet, jos niitä on! Minulla on! Siunattua! - Kävin äsken kaupassa ja palatessani jollakin ehkä paranormaalilla paineella mieleeni tuli englannin opettajani Terttu Kaleva. - Aloitin sairastamisen takia keskikoulun vähän myöhästyneenä ja suorastaan pelkäsin siten myös englannin tunnille menemistä. Mutta tapasin Tertun ja hän oli unohtumaton voimaannuttaja. Muistin siis äkisti tänään hänen hienostuneen olemuksensa ja tukensa. Englannin opettajat! Yliopistossa englannin opettajani oli Revis D. Cato, joka myös näki minussa arvostettavaa eikä kätkenyt sitä. - Nykyisin blogiystäväni Marjatta on tehnyt pitkän uran arvatkaa missä ammatissa. Aivan oikein, englannin opettajana! Näistä kolmesta opettajasta olen avoimesti loukannut Marjattaa eikä häpeäni ole vähäinen vaikka tiedänkin, että Marjatan taitoihin kuuluu asioiden oivaltaminen syvältä. - Niin kyllä elämässäni on sentään useita ihmisiä, jotka ovat jättäneet myönteisen muistijäljen. Kaikki eivät ole englannin opettajia. - Voisihan joskus tuntea sellaistakin kuin... avointa kiitollisuutta. Repivän sielullisen painin käydessä. - Yritän kirjoittaa käsikirjoitusta pahoista muistijäljistä mutta yhtä hyvin olisi kirjoitettava hyvistä muistijäljistä. - Toivon tietenkin, että löytyisi ihmisiä, joihin olisin pystynyt jättämään hyvän muistijäljen. Kohtasin koulun kentällä paljon oppilaita erilaisissa elämäntilanteissa. Millä tavoin he muistavat minua?