Tässä blogissa toistuu eräs sana usein. Olen toistumisen toki oivaltanut! Tuo sana on käytännössä hyvin vaikea sana. Sen sanan kanssa olen kamppailut ja käynyt taisteluita. Sana on MINÄ. - Käytän sanaa silloinkin kun se on tarpeetonta. Elämässäni sana ponnistautuu ja kamppailee esiin. - Niin. - Olen varannut hautapaikkani Vaasan ortodoksiselta hautausmaalta. Kun käyn siellä niin se on eräällä tavalla vieras hautausmaa. Tänään ainakin toistaiseksi kumminkin tuntuu hyvältä ajatella, että hautani olisi kerran juuri siellä. Siellä olisi MINUN hautapaikkani. - Nyt on niin, etten tässä ollenkaan ajattele masentuneena kuolemaa! Ajattelen elämää ja niitä mahdollisuuksia mitä vielä voisi olla. Odotan tulevaisuutta innostunein mielin. Mutta ei voi olla uskoa ei ainakaan ortodoksista uskoa ellei siihen kuulu rajallisuuden taju. - Olen kirjoittanut että rajallisuuden taju ja huoli oman sielun pelastuksesta vie eräitä ihmisyksilöitä luostareihin kilvoittelemaan munkkeina ja nunnina ja juuri niin on. He eivät koe mielekkääksi materian hamuamista. He eivät synkistele vaikka koko olemuksellaan elävät kuoleman tajuamisen. - Jossakin on jokaisen hauta.