Vaikka pulskat ja laihat neitsyet tanssisivat ympärilläni minua ilahduttaakseen ja vaikka he työntäisivät herkullista rasvaista piirakkaa suuhuni niin loppu tulee vääjäämättä. Kukaan ei pääse karkuun loppuaan olivat sitten ympäröivät olosuhteet vakaat tai menossa globaaliin kaaokseen. - On oikein, jos ihminen vakavoituu loppunsa suhteen. Itse yritän vakavoitua kristillisesti, mutta eihän tämä karista pois omalaatuista huumorintajuani, johon olen aina toistaiseksi pystynyt palaamaan kaikkien karmeuksien piirittäessä vauhkoontuvaa mieltä. Loppua vasten asettuu kristillinen toivo. Toivo mistä? Toivo suojelusta pahoja henkiä vastaan sillä jokainen kuoltuaan kohtaa henkimaailman tavalla tai toisella. Olen vakuuttunut henkimaailman olemassaolosta. Olen vakuuttunut siitäkin että tavalla tai toisella helvetti on olemassa. Ei ehkä taidemaalarien tai elokuvantekijöiden kuvaamalla tavalla vaan jollain toisenlaisella tavalla. Semmoisen ajatteleminen on hyytävää. - Miltä maailma näyttäisi, jos jokainen eläisi niin ettei koskaan unohtaisi loppuaan? Et pysty ostamaan pois lopullista loppuasi isoilla tileillä ja osakepeleillä. Monet asiat ovat turhia ja tarpeettomia, jos muistaa loppuaan. - Nyt en tarkoita, että mitätöisin elämää. Siihen kuuluu myös tietoisuus lopusta.