Olen eläkkeen kynnyksellä. Menen eläkkeelle tuskatyötä tehneenä. - On vaivojakin. Toimintakyky ei ole enää täydellinen mutta sitä on kuitenkin jäljellä. Minun täytyy aktivoitua jotenkin. En pysty näkemään muuta kuin niin, että minun täytyy antaa. Minun täytyy antaa jossain mielekkäässä suunnassa ja jos annan niin saan. Tämmöistä ajattelua en pidä narsismina. Luukkuuni, kotiini, keljaani, murheen pesääni ei kukaan tule ellen tänne jotakin hae ja siltikin saatan törmätä kieltäytymisiin. - Mutta tänne ei välttämättä tarvitsekaan kenenkään tulla. Voisin aktivoitua ja mennä. Olen ortodoksi ja ortodokseissa on paljon minua vanhempia ihmisiä. En oikeastaan tarvitsisi muuta kuin osoitetietoja niin silloin voisin antaa kuuntelemis- ja keskusteluapua. Se olisi yksi suunta käyttää mielekkäästi eläkeaikaa. Yksinäisyyttä on. - On toki niin, että elämänkulkuni lienee poikkeuksellisen takkuinen ja minusta on poikkeuksellisen helppo puhua pahaa. Alla kirjoitan hyvistä ihmisistä. Heidän lisäkseen on valitettavasti myös pahoja ihmisiä. Pahuus on erittäin aktiivista. Pahuus on edeskäypä. Se välittää tulkintoja ja tietoja toisesta ihmisestä eikä se surkeile kyvykkyydessään. - Olen joskus miettinyt että koska tarinani on sellainen kuin se on niin perustan LIIKKEEN. Tähän liikkeeseen yhtyvät sitten ne, jotka kokevat sen omakseen. Ihmiskunnan historia todistaa senkin, että aina syntyy uusia liikkeitä. Uusia ponnistuksia, jotka eivät kaikkia miellytä mutta ne miellyttävät niitä, joiden kohdalle ne osuvat ilahduttaen ja innostaen.