Edustan ajattelua mikä joitakin saattaa kiinnostaa joitakin ei. - Tahdon rehellisyyden nimissä ilmoittaa lähtökohtani. - Ajatteluni on Jumalakeskeistä ja elonkehäkeskeistä ei ihmiskeskeistä. Jos ihminen tekee itsestään kaiken keskuksen ja käyttää elonkehää pelkkänä tavaravarastonaan niin silloin hän tekee syntiä. Käsitettä synti ei ole siellä missä on uskonnottomuutta. Käsite synti liittyy aina tilanteeseen, jossa ihminen tunnustaa Jumalan vaikka ei osaakaan määritellä Jumalaa. Ihmisen ei tule tavoitella Jumalan määrittelemistä. Ihmisen tulee tavoitella synnin määrittelemistä ja toimia sitten niin, ettei tekisi syntiä. Synti on Jumalan tahdon rikkomista. - Kun ihminen tekee pahaa toiselle ihmiselle niin hän aina loukkaa myös Jumalaa siis tekee syntiä. Saastuttamalla elonkehää ihminen vaurioittaa sitä ja monenkin omatunto kolkuttaa. Mutta uskovaiselle tilanne merkitsee aina myös synnin tekemistä. Minkään ei pitäisi uskovaista kauhistuttaa niin paljon kuin synnin tekeminen. Jos ei olisi ojentautumista armoa kohti niin pelastusta ei myöskään olisi. Armo on lahja eikä ihminen pysty tässä käskemään lahjan antajaa. Elämänkin voi ymmärtää lahjana mutta suurin lahja on armo.