Kun Pekka Kuusi vuonna 1982 kirjoitti teoksensa Tämä ihmisen maailma niin se päättyi muutostoiveisiin. Kuusi tajusi oleelliset asiat ja hän heittäytyi haaveksijaksi. Se oli tuolloin ymmärrettävää. - Todellisuus romutti Kuusen ajatelmat muuttuneesta ihmisestä, joka päivittäisi itsensä todellisuustiedolla. - Ihminenhän ei päivitä itseään sillä! Ajatuskin siitä on höpinää! Ei ole uudistunutta ihmistä. - Koskaan tällä planeetalla ei ole elänyt niin kehnoa nuorisoa kuin tänään. Ei milloinkaan suhteessa siihen tietoon mikä on käytettävissä. Nuoriso on järkyttävästi kehnoa ja elää keinotodellisuudessa ei todellisuudessa. - Meidän prosessimme on alkukantaistunut kännykkäismi. Alkukantaistunut älypuhelinismi. Nuorisomme edustaa peruutuspeilinäkymää. Nuorisomme ei ole edistyksellistä. - Nuoriso edustaa henkistä taantumusta pelileikkeineen ja pelisaleineen. Koskaan maailmassa ei ole ollut niin taantumuksellista nuorisoa kuin tänään. - Koskaan maailmassa ei ole ollut niin sivistymätöntä nuorisoa kuin tänään.