Vuonna 1982 luin Pekka Kuusen teoksen Tämä ihmisen maailma ja siitä alkaen olen elänyt varmuudessa, että aikakauden planetaarinen murros on väistämätön. Tietyt kehityskulut eivät tue toisiaan kestävän kehityksen suunnassa vaan valtavat voimakentät ottavat jossain vaiheessa rajusti yhteen toistensa kanssa. Vuonna 1982 ei oikein puhuttu käsitteestä ilmastonmuutos. Ei puhuttu korviini saakka myöskään kuudennesta sukupuutosta. - Globaali Ihmisen voimakenttä käyttää kielipelejä, jotka peittävät sitä, että tyrmistyminen on tulossa. Media tiedottaa mutta media ei luo painokkaasti tärkeysjärjestyksiä. Siksi on oikein puhua tyrmistymisestä sillä yhteiskunnalliset voimat joutuvat kohtaamaan luonnonvoimat tavalla mitä ei ole ennen ihmiskunnan historiassa tapahtunut. Ihmisen rutiinit ja tottumukset tulevat rikkoutumaan. - Itselleni tilanne on oikein ylimääräisesti jännitteinen, koska minulla on paranormaaleja kokemuksia. Näin vuoden 2004 tsunamin etukäteen. - Tietenkin ajattelen, että mitähän näen seuraavaksi etukäteen ja miten näkemiseen tulee suhtautua varsinkin minun vaikeilla taustoillani. Ei huvita puhua puuta heinää eikä siten aiheuttaa paniikkireaktioita ihmisten keskuudessa. - Siitä että yhteiskunnalliset voimat ovat tänään kiihtyvästi vastakkain luonnonvoimien kanssa pystyy puhumaan epäröimättä. - Kunnia 1980-luvun alun Pekka Kuuselle, joka silloin soitti hälytyskelloa. Sitä ei kuultu. Kuusen päivistä tietotekniset mahdollisuudet todellisuuspakoon ovat lisääntyneet. Kaikella mukavalla on mahdollista täyttää päänsä ympäri vuorokauden. - Kaltaiseni ihmiset etsivät netistä sitä mikä on realismia vaikkakaan ei hauskaa.