Vieraantuneella uhriutumisella tarkoitan sitä, että ihminen näkee itsensä ainoastaan uhrina ei syyllisenä. - Olen monet kerrat tuonut esiin, että järisyttävä havahtumiseni tapahtui silloin kun luin nuoruudessani Pekka Kuusen kirjaa Tämä ihmisen maailma. Se oli globaali varoitus, jota ei huomioitu. Siis vuodelta 1982. Tänään on vuosi 2018. Tätä 36 vuoden aikaa ei käytetty hyväksi niin, että olisi ruvetty hidastamaan ihmiskunnan vaikutusta elonkehään. - Tänään siis ilmastonmuutos on käsissä ja kourissa emmekä tiedä miten kuuma ja pitkä kuivuuden kausi Suomessa on ensi vuonna edessä ja kuinka jättiläismäiseen salamamyrskyyn se päättyy. Voimme aivan hyvin katsoa tämän päivänä Kaliforniaa tulevaisuutenamme. - Syntyy uhriutumista. Mutta monet uhrit voivat mennä osaltaan itseensä. He ovat elämänsä historiassa piirtäneet valtavan kulutusjäljen. Eivät he ole säästelleet. On enennetty onnellisuuskuplia. On teutaroitu ja temmelletty ja oltu itsekkäitä. On siten aihetta katumukseen ja ehkä viimeiseen yritykseen hidastaa tapahtumien kulkua. Se kyllä merkitsisi ällistyttävää jarrutusliikettä. Se tarkoittaisi askeettisen elämän sääntöjen soveltamista kaikessa. Oli se perustaltaan kristillistä askeettisuutta tai muuta. Ainoastaan vähäistäminen antaa ihmiskunnalle lisäaikaa, jos antaa. - Pitää kohdata oma syyllisyys. On niin helppo syyttää.