Juutuupi on siitä mainio että sen avulla pystyy etsimään kiinnostuksensa kohteita. - Löytyy psykiatrisia aihepiirejä, rikollisten profilointia, asunnottomuusraportteja, huumoria... ne kaikki kiinnostavat minua. Muun muassa. - Totta kai katson mielelläni dokumentteja luostareista. En pystyisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka mitätöisi tämän kiinnostukseni ja asettaisi sen tympeiden kysymysten kohteeksi. - Tiedän selvitysteni perusteella jotakin luostarikilvoittelusta. Olen ortodoksi. Periaatteessa jokaiselle ortodoksille tulisi olla aika luonteva ajatus sekin, että menisi harjoittamaan uskoaan luostariin ja pääsisi jossain vaiheessa munkiksi tai nunnaksi. - Tämähän ei koske minua, olen liian vanha sairauksineni, vaikka olenkin rakentanut vaatimattoman ikonikotini eräänlaiseksi keljaksi siis munkin huoneeksi. Kotini ilmenemistä voisi kuvailla maallisen ja hengellisen repivyytenä. - On vyöry kuuluisia kauhukirjoja, erilaisia elokuvia, ikoneja, erityinen rukouspaikka... levottomuutta! - Katsoin pari päivää sitten juutuupin kautta luostaridokumentin, joka rauhoitti mieleni. Luostareissahan ei maata leposohvilla vaan luostareissa tehdään työtä ja luostareissa rukoillaan. Työ on työtä ja rukous on työtä ja tietysti unellakin on sijansa. - Mutta rauhaantunut meluton keskittyminen työhön rauhoitti. Joku munkki teki hiljaisessa mielensä rukouksessa taikinaa ja taikinasta syntyi limppuja. Joku toinen valmisti tuohuskynttilöitä. Joku kolmas kaiversi puuhun ristiinnaulitun kuvaa... joku neljäs valmisti kirkkoa liturgiaa varten. Ja tietysti maallikkoapu mukana. Isännöitsijä lakaisi kirkon pihaa. Sitä maallikkoapuahan olen torjunut viime vuodet vaikka siitä onkin jonkin verran kokemusta. - Luostareissa toimitaan mutta ei meluta eikä hätäillä. Asiat tapahtuvat omalla vauhdillaan. Tehdään mutta ei melskata ja täysin sopimatonta ilman muuta olisi jonkinlaisen enks mä oo hyvä -profiilin luominen.