Kirjailijana oleminen nähdään tänä päivänä ammattina. Toisin sanoen kun ihminen kirjoittaa yhden teoksen niin ajatellaan, että hän samalla ilmoittaa kirjoittavansa tuotannon. Sitä ei pysty tekemään lyhyessä ajassa. Näin jokaiseen kirjailijaan liittyy aikaoptimistin leima. Omalla teoksen kirjoittamisellaan hän julistaa aikaoptimismia. Vuosikymmeniä riittää tuotannon kirjoittamiseen. - Tänään realismi pakottaa sanomaan, että ilmastonmuutos ja sitä edistävä ihmistsunami viittaavat suuriin rauhattomuuksiin. Ilmasto iskee. Syntyy kohinaa ja eneneviä kansainvaelluksia. Niitä on tunkeutumassa siihen aikaan missä kirjailijan pitäisi kirjoittaa kymmenten kirjojen tuotanto. - En ole aikaoptimisti vaan aikarealisti. En ole toiveajattelija. - On selvää, ettei ihmiskunta muuta käyttäytymistään jonkin ilmastonhavahduksen takia. Ihmiskunta säikähtää ja vauhkoontuu sitten kun yhdyskuntia pahasti vaurioittavat myrskyt ovat konkreettisia ja käsillä olevia. - Jokainen joulunaika on aina kaikkien aikojen markkinamylly. - Joulumainonta pyörii jo mölyisästi tuutissa, teeveessä. Ihmiset ovat lumoutuneita ostajia. Ei heihin tiedemiesten ilmastonmuutospuhe uppoa. Se on fakta. Planeetan väestö- ja kulutusrasitus kasvaa kaiken aikaa. Sehän täällä on tapahtumassa. - Aion pakertaa muutaman tarinani parissa kun juuri nyt on rauhallista aikaa siihen, mutta tällä en ilmoita olevani perusteeton hörhöilevä ilmasto-optimisti. - Evoluution kehyksistä karanneelle olentopopulaatiolle on ymmärtääkseni aina käynyt köpelösti. Se luhistuu jollain tavoin. Niin on käymässä ihmiselle. Jos elämämme kuudennen sukupuuton alkua niin olemme menossa planetaariseen kaaokseen, jonka jälkeen seuraa uusi aika missä ihmistä ei ehkä enää ollenkaan ole. - Tänään näen lopunajan lumon ihmisten naamoilla. Se hyydyttää. - Sen perusteella syntyy kaksi taistelevaa linjaa sisimpääni. - Toinen on sanomisen linja ja yritys sanoa asioita laajemmissakin asetelmissa kuin sanomalehden mielipidepalstalla. Halu saada tarinansa esiin ja tulla kuulluksi. - Mutta toinen linja on hiljaisuuden linja. Se ei ole luuserihiljaisuutta, jossa esimerkiksi valittelisin yksinäisyyttä. Minullahan paranormaaleja kokemuksia läpikäyneenä ihmisenä ei ole perimmäistä yksinäisyyttä vaan aika painostava kysymys siitä miten itse asettaudun suhteessa henkimaailmaan. Se on perimmäisin kysymykseni. Jokaisen on syytä kantaa huolta itsestään ja juuri sen takia jotkut menevät luostariin munkiksi tai nunnaksi. Rukoustehtävässään he huomioivat kaiken mutta ilman huolta oman sielun kohtalosta kukaan ei motivoidu kilvoittelijaksi. Niin, hiljaisuuden linja! Kristillisen hiljaisuuden linja. Kodissani on ortodoksisen tradition mukaista syvää mietiskelemistä edistävää kirjallisuutta. Sen pariin pystyy siis hiljentymään. - Kun maailman hulluudelle ei mitään saa ja kun hulluus syvenee niin tekee mieli luopua vaikutusyrityksistä. Silloin johdonmukainen ratkaisu on kilvoittelu hiljaisuudessa.