Otin viereeni Elaine N. Aronin teoksen Erityisherkkä ihminen. - Ostin sen toipuessani psykoosista vuonna 2014 jonkun kotiloman aikana. Kerroin siitä omahoitajalleni, joka ilmoitti hankkivansa kirjan itselleen. - Kirjassa on jotakin aivan paikallaan. Silloin kun ostin kirjan en sitä oikeastaan pystynyt lukemaan niissä olosuhteissa. Mutta aina silloin tällöin sitä selailen tänään. - Osa vaikeuksiani varmastikin on se, että siedän maailmaa vain annoksittain. Hankin tietoa, surffailen netissä ja sitten ylirasitun. - On mentävä hiljaisuuteen. Tarvitsen hiljaisuuden ja virikkeettömyyden tunteja. - En pysty vaikutteiden jatkuvaan tankkaamiseen. Minussa ei ole suurta säiliötä, joka ei milloinkaan täyty. - Luultavasti en ole matkailijapersoona. En ehkä kestä niin suurta määrää vaikutteita mitä jatkuvasti matkaileva ihminen kohtaa. En ole vaikuteimuri. En ole lainkaan siten olemassa! Olen toisenlainen. Vähempikin maailma riittää. - Riittää maailman maistelu. En tarvitse ahmintaa. En tule surulliseksi siitä kun ei tule mahdollisuuksia ahmintaan. - Monen ihmisen hautakiveen voitaisiin kirjoittaa TÄSSÄ OLI IHMINEN JOKA KAIKIN TAVOIN AHMI MAAILMAA. - Sinänsä en näe tässä hyvettä. Ahminnan välttäminen kohdallani ei perustu korkeaan moraaliin vaan olemuksellisuuteen, johon kuuluu erityisherkkyys.