Alla oleva lehtikirjoitukseni liittyy siis nimenomaan sanomiseen lehden mielipidepalstalla. - Ihmiset sanovat netissä hyvin paljon. He sanovat usein ilkeästi nimettöminä. Netissä kohistaan ja tohistaan. On toinen asia kirjoittaa omalla nimellä lehteen. Voisi todeta, että sanominen alkaa keskittyä. Tietyt ihmiset ovat usein äänessä ja sitten on valtavan paljon niitä, jotka eivät sano koskaaan mitään. - Ymmärrän tietysti sen vaihtoehdon, ettei ole sanottavaa. Senkin ymmärrän ettei ole viehtymystä kirjalliseen ilmaisuun. Mutta uskon, että olisi monellakin sanottavaa ja ilmaisutaitoa, mutta ei kerta kaikkiaan uskalleta sanoa. Tai ajatellaan, ettei se palvele omaa välitöntä hyvää. - Mielipidekirjoittaminen lisää hankalan ihmisen mainetta ja kukapa tällä tavoin tahtoisi olla hankala. - Itse ajattelen, että ilmastonmuutoksen ilmiön pitäisi yllyttää tietynlaiseen hankaluuteen, joka ilmenee kirjoittamisenakin. Mielipidekirjoittaja edustaa kriittistä massaa ja poliitikoille tekee hyvä tajuta sen olemassaolo. Asiassa kuin asiassa. - Nettiin kirjoitetaan paljon niin, ettei sillä ole vaikutusta. Jos sanoma on niin sanoma ei löydä perille. - Blogeja lukee jokin valittu oma heimo ja hyvä niinkin. - Tälläkin blogilla lienee jonkinlainen heimo, jonka puitteissa on mielihyvin mahdollista puhua myös oikein blogiystävyyden ilmenemisestä. - Mutta Pohjalaisen mielipidekirjoitukseni ovat kuitenkin toisella tasolla. Mitä lehteen kirjoitan niin arvattavasti ne kulkeutuvat hyvinkin monien silmiin. - Syntyy siten keskustelua. Plussia ja miinuksia. Sekä ärtymystä että hyväksyntää. - Ymmärrän, että ammattikirjailijat ehkäpä erittäin harvoin kirjoittavat mielipidekirjoituksia. He kirjoittavat sellaista mistä maksetaan. Olen aina mieltänyt yleisönosastokirjoittamisen vapaaehtoistyön muotona. Itse kirjoittamisena se ei suinkaan ole väheksyttävää eikä helppoakaan työtä. Asia täytyy kiteyttää kerta laakista ja jokin asia tulisi olla.