No, me olemme vain ihmisiä. Ainakin minä olen erittäin vain ihminen. - Mutta oman kompurointinsa suuntaa saa kyllä aina kysyä. Kristillisyyden historia todistaa mielestäni ällistyttävää hyvää tahtoa kaiken sattuneen pahan lisäksi. Miksi paha pitäisi aina nostaa päällimmäiseksi? Kristillisyyden historiasta löytyy suurenmoisia tahto-olentoja. He eivät ole alistuneet niin sanotun ajan hengen edessä. He ovat varmasti pelänneet mutta pelosta huolimatta julistaneet mitä julistaneet ja tehneet mitä tehneet. - Ei ole muuten aivan samantekevää mitä lukee. Unohdan aina välillä täysin pienen kristillisen kirjakokoelmani. Sieltä löytyy ajatuksen aarteita. - Sellaiset asiat kuin katkeruus ja elämänkauna ottavat huomaamatta otteeseensa ellei elä valppaudessa mihin en pysty. Elin puolihuolimattomasti ja siten kuolenkin. Silti palaan jäytävyyden tunteeseen. Mietin tekojani ja tahtoisin nähdä että jokin tekoni olisi ei tietenkään pyhä mutta pyhän suunnassa. Siinä suunnassa mikä lohduttaa ja tyynnyttää ja avaa hengitystä ja nostaa näköaloja. - Kun tänään puhutaan ihmiskunnan teoista mitkä lisäävät ilmastonmuutoksen pyörrettä niin siellä on tekoja jotka ihminen kokee oikeudekseen ja ilokseen ja joita hän ei pysty jättämään tekemättä, koska silloin hänen sielunsa autioituisi ja hän menisi murheeseen. Hän joutuisi kohtaamaan tyhjyyttä. - Ilmastonmuutos edellyttää pienentämistä. Tekoja jotka pienentävät kulutusjälkiä. Miksi tätä maisemaa ei avata oikealla tavalla? Juuri pienentämisessä ihminen hätkähtäen voisikin löytää pyhyyden kokemuksia. - Joka päivä ihmisten tulisi keskustella ja toimia pyhyyden suunnassa.