Sanomalehti Pohjalainen julkaisi tänään alla olevan juttuni.

Väestönsuojelu ja osallistaminen

 

Vaikeneminen ei ole väestönsuojelua. Erilaisten uhkakuvien päivittäminen taas muodostaa väestönsuojelulle perustaa. Jos koskaan niin nyt on päivittämisen aika.

Väestönsuojelua on se, että uskalletaan katsoa lähelle ja kauas. Väestönsuojelua on puheeksi ottaminen. Asioista puhuminen mielipidepalstalla on huomion kiinnittämistä väestönsuojeluun liittyviin kysymyksiin.

Vaasa on aika lähellä meitä vaasalaisia. Koimme menneenä kesänä hyvin pitkän kuivan ja kuuman kauden, mikä päättyi suureen salamaiskuun.

Joillekin viime kesä ilmeisesti merkitsi lähinnä herkullista seksikesää auringonoton merkeissä. Namuteltiin huolettomina.

Itseäni tilanne painosti ja suuri salamien määrä oli ennakoitavissa. Ne tulivat. Emme tiedä, mitä tulevaisuus enenevästi tuo tullessaan.

Ilmastonmuutoksen megatrendi on kaiketi kiihtymässä. On varauduttava henkisesti, toiminnallisesti ja materiaalisesti.

Pitäisi käydä keskustelua mitä nämä aspektit tarkoittavat käytännössä. Keskusteluun kaikki ovat kutsuttuja.

Viranomaistoimijoilla on tietenkin hyvin tärkeä asemansa. Myös huomion kiinnittäjinä. Hyssyttely ei ole arvostettavaa. Hiljaisuus ei ole sitä.

Ilmastonmuutos ei ole jokin erillinen sääkysymys vaan sillä on yhteiskunnallisia ja yhdyskunnallisia vaikutuksia. Näiden vaikutusten arviointia ei oikein tahdota nostaa pöydälle. Syntyy vaikutelma, että niitä vältellään.

Kulttuurimme ja asutusrakenteemme on tehty niin, että ilmastonmuutos on kutsumaton ja ikävä tunkeutuja. Mutta se on tunkeutunut eikä sitä saada pois. Tosiasioiden kanssa täytyy yrittää pärjäillä.

Järkevä valmistautuu ja varustautuu pahimman varalle. Onhan sitten aina ilahduttavaa, mikäli pahin ei toteudu. Katastrofin aikana valmistautumaton ja varustautumaton ihminen on toiselle ihmiselle susi.