Eräs armonrukoukseni aihe on kyllä kiivauteni. Suutun. Mille suutun? - Suutun jos asioita ei lainkaan ajatella tai että ei pyritä ajattelemaan loppuun saakka. Suutun satuilusta, höpöttelystä. Suutun toiveajattelusta, joka väistää tosiasiat. Suutun meisyyden puuttumisesta. Kun on yksineläjä niin käykin siten, että meisyys alkaa korostua. Tietenkin kaikenlainen materiaalinen ahminta on suututtavaa. Ahmintakulttuurin ilmenemismuodot ovat suututtavia. Minun takiani televisiossa ei tarvitse näyttää yhtään ostoksiin kiihdyttävää joulumainosta. - Suutun siitä kun joku heittäytyy tyhmäksi. On tyhmempi kuin onkaan on epätietoisempi kuin onkaan. Suutun törkeysjärjestyksille jotka peittävät tärkeysjärjestykset. Suutun irvokkuudesta. - Joskus olen katkaissut suutuspäissäni haravastani  varren kun olen niin suuttunut...