Kaikenhan pitäisi olla suoriutumisen välinettä. Tärkeintä on kunnostautuminen ja oman kilpensä kiillottaminen. - Ajatellaan jostakin kirjailijakuuluisuudesta, että kaikessa hiljaisuudessa syntyy klassikko. Niin tietysti tapahtuukin. - Mutta kun ortodoksisen kilvoittelun suunnasta pyrin ymmärtämään hiljaisuutta niin silloin hiljaisuus on päämäärä. - Hiljaisuudessa mennään itseen. Hiljaisuudessa kadutaan. Mutta on myös hiljaista iloa. Sen salaisuutta. - Pystyisin profiloimaan itseni kuusikymppisenä ihmisenä, joka ei enää kirjoita vaan tutkii kirjoituksia. Tulee tajuta kuinka mittava ja muhkea ja syvällinen on ortodoksisen tradition kirjallisuus. Sitä lukemalla pohdittavaa löytyy. Ja hiljaisuuden ei tarvitse muuttua mainospuheeksi ja oivallustensa vuodattamiseksi. Suorituksia tähdentävä maailmaa merkkaa hiljaisuuden tavallaan ja tehköön se niin.