En oikein tiedä mitä tekisin blogini kanssa. - Vaikka kirjoitan paljon niin hiljaisuus myös vetää puoleensa. - Olen tyytymätön sellaiseen asiaan kuin ortodoksiseen kilvoitteluun elämässäni. Sen pitäisi sujua tiedostetummin ja paremmin ja oma tilanne kaikin tavoin tajuten. Harkittu vetäytymisliike ei tunnu sisimmässäni pahalta asialta. Mitä maailmassa tänään tapahtuu niin siihen liittyy yksinkertaisesti suunnatonta ahdistusta ja pelkoa. - Millekään ei pysty mitään. - Voi yrittää rakentaa jonkinlaisen onnellisuuskuplan ja ajatella, että nyt siinä on jonkinlainen arvokkuuden aspekti. Elämänsä pystyy pienimuotoistamaan, mutta turha siitä on muille huudella. - Olen kirjoittanut hahmotyöstä, joka kuuluu tarpeeseen kirjoittaa ylös näkyjään. Kirjoitan tarinoitani, koska se on osa olemustani ja tässä tarinoinnissa on ollut huomattavia esteitä. - Tarinoiden kauppamies ehkä jossain vaiheessa olen, jos arvelen, että tarinani voisivat muita kiinnostaa. Saapa nähdä. Tärkeintä on elää tarinansa ja siinä hahmot siis romaanihenkilöt, jotka eivät jäljittele todellisuutta vaan ovat tekijän luomuksia... niin ne ovat tärkeitä. Varmastikin kirjoitan monille yksinkertaista ja selvää ajat sitten auennutta kirjallisen työn tosiasiaa, mutta minun on täytynyt takuta kauan. - Menneen suhteen voi olla viisas ja surra viisauden puuttumista. Olen tehnyt virheitä. - Ehkä kaiken sanottavani olisin sanonut aina hahmojen kautta mikäli moiseen viisauteen matkan varrella olisin yltänyt.