Jos pelkää eikä tarkalleen tiedä mitä pelkää niin se on vaaran vaistoamista. Kun pelottava tapahtuma tapahtuu niin se todistaa perustelun etukäteispelolle. - Sodan ympäristössä on aina vihollisen uhka, mutta jos sotilas vaistoaa niin paljon, että hänen on pakko siirtyä toisaalle siitä paikasta mihin pommi sitten kohta putosi niin se on kuolemanvaaran vaistoamista. Arvelen, että tätä tapahtui loppujen lopuksi sodissamme aika paljonkin. Tuntemattomassa sotilaassa Rokka oli vaistoaja. - Kun näin etukäteen vuoden 2004 tsunamin niin se oli järkyttävä näkykokemus olohuoneolosuhteissa nojatuolissa istuen. Näin aallon nousun, mutta en käsittänyt siitä mitään ennen kuin uutisointivyöry tapahtumien kulusta alkoi. - Tällainen näkeminen on jo ehkä enemmän kuin vaaran vaistoaminen. Se on jonkinlaista paranormaalia ilmoitustietoa. Oma tietoni vuoteen 2004 liittyen kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut tuli siinä muodossa, ettei varoittamiseen ollut mitään mahdollisuuksia. - Nyt on sellainen vaisto, että joskus saattaisin nähdä jotain mikä laittaa liikkeelle hälytysmielessä. En tiedä. On yleisahdistusta. Näin ajatellen täältä blogistani löytyvä Suomalainen ilmastorukous, joka tänään julkaistiin myös Pohjalaisessa ei ole muuta kuin erittäin vakavasti otettava juttu. - Olen huolissani kokemuksesta, että ihmiset eivät vaistoa. Että suhteessa vaaran vaistomaiseen olen jotenkin enemmistöön nähden toisessa suunnassa. On onnellisuuskuplissa tapahtuvaa vaistoamisen kyvyn tylsistymistä. - Voin olla väärässä. Vaistoan kyvyttömyyttä vaistoamiseen ja sekin on yksinäistävä ja vieraannuttava kokemus.