Olen tehnyt lastensuojelutyötä yhden lapsen tasalla. - Olen kohdannut urani varrella hyvinkin paljon lapsia. Olen kohdannut lapsen hätää niin sanotusti mikrotasolla. - Mutta on olemassa makrotason lastensuojelu. Kokonaisnäkymä lasten hyvinvointiin. Suoraan sanottuna: "Tämän päivän vauvat ovat väärässä paikassa kun he ovat maaplaneetalla." Tämä on karmaiseva, hirvittävä päätelmä. Lapset ovat syntyneet ilmastolliseen epävakauteen, jonka näkymät kiihtyvät. Tuhotulvat ja myrskyt yleistyvät. Ihminen edistää tuhoisuutta ihmistsunamilla, joka kuten aikaisemmin sanottu tarkoittaa ihmismäärän kasvun luonnehdintaa suhteessa aikaan. Minun elinaikanani siis kuudessakymmenessä vuodessa syntyi perustelu käsitteelle ihmistsunami. - Kun kohtaa lapsen niin tajuaa hänen haavoittuvuutensa eikä pysty tuntemaan muuta kuin myötätuntoa. Sitten on ihmistsunami, joka on planeetan uhka. Ihmisten kokonaismäärä on planeetan uhka. - Täytyisi aina toivoa. Mutta toivostakin saattaa tulla psykoosi. Toivo ei enää kiinnity mihinkään realismiin. Tällä hetkellä realismia on se, että ihminen kielipeleissään on tiedostanut ilmastonmuutoksen uhat mutta ei muuta kielipelien sisältöä teoiksi. Sanotaan toista ja tehdään toista ja varsinkin kohdistetaan vaatimuksia SILLE TOISELLE IHMISELLE ei itselle.