Selailen Erik Ahlmanin teosta Ihmisen probleemi vuodelta 1953. - Ahlman kirjoittaa muun muassa hengestä, sielusta ja aineesta. Hän toteaa, että henki liittyy tahtoon ja sielu tunteeseen. - Tänään kaikki tietokoneet, televisiot ja katsottavat aineisto, tietokonepelit, lentokoneet, ihmistsunamin faktakin kuuluvat aineeseen. Jokaiselta ihmiseltä, jossa henki mahdollisesti ilmoittaa itsensä ohi tunteen, johon voidaan kytkeä myös nautinnontunteet, pitäisi kysyä: MITÄ SINUN HENKESI TAHTOO? Tämä on meidän aikakautemme ja kaikkien aikakausien PÄÄKYSYMYS. Tänään tätä kysymystä ei kysytä, koska tunne ja aine ovat niin suuressa liitossa keskenään. Maailma on sielullistunut ei henkistynyt. Väitän niinkin, että esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden konkretian kysymykset tapahtuvat ALEMPANA kuin hengen kysymykset. Silloin kun henki tarkastelee niitä niin se tarkastelee niitä ylempää. Henkeen liittyy ylemmyys. - Me emme pysty tänään ylittämään sitä ylemmyyttä mikä vallitsee sadan vuoden kuluttua kunhan emme nyt tuhoa alemmilla toimilla tätä planeettaa. Sadan vuoden kuluttua silloin vallitseva henki valitsee tästä ajasta sille oleellisimman ja se saattaa olla hyvin vähän. - Kaikissa ihmisissä on sielua ja aineen taju. Mutta ilmeisesti kaikissa ihmisissä ei ole samaa määrää henkeä. Kaiketi jotkut ihmiset ovat lähinnä tunnetta, lähinnä sielua. - Sielu on se mikä lumoutuu aineesta. Sielu lumoutuu loputtomista tietoteknisen kulttuurin viihtymöistä ja viihtymisen aineellisista välineistä. Sielulle on ominaista kyllästyminen ja kyllästymisen vuoksi uuden viihdyttävän aineen etsintä. - Henki kärsii ja siksi henki ei voi olla tahtomatta sitä mitä se tahtoo vaikka se ei olisi sielullisella tasolla suosittua. Henki kestää yksinäisyyttä mutta henki ei millään pystyisi kestämään sitä ettei se saa liittyä arvoihinsa.