Ensiksikin kirjoitan alla muutaman presidenttijutun, mutta en kaipaa presidentiksi. Tällä hetkellä tahdon kaikin tavoin tukea presidentti Sauli Niinistön työtä ja oletan kyllä, että hän tajuaa täällä esiin vierittämäni asiat, jos sattuu blogiani lukemaan. Mikäpä tietää. - Täällä dokumentoin omaa menneisyyden haikailuani. Haen selityksiä menetyksilleni ja haen selitystä jollain tavoin itseä ja omaa arvokkuutta suojelevalle passiivisuudelle, jossa olen mennyt liiallisuuksiin. Minullakin saattaisi vieläkin olla jonkinlainen ihmismarkkina-arvo, jos alkaisin sitä ryhdistää. Mikäli menisin istumaan kirpputorin pöydälle kaikkien pölyisten maljakoiden keskelle hintalappu kaulassani niin kaiketi joku nainen olisi hinnan paremman puutteessa valmis maksamaan. - Olen haikaillut paljon menneisyyttä. Tietynlainen valaistuminen varhaisvaiheissa olisi tietenkin vaikuttanut siirtoihin elämän pelilaudalla. - Emme kai ihmisinä voi olla haikailematta menneisyyttä. - Mutta meillä on myös tulevaisuuden kaipaus! Siihen sopisi kiinnittyä. Tulevaisuus on edessäpäin. Kenen? Kuten olen kirjoittanut niin traumassa ei ainoastaan menetetä vaan siinä saadaan. Siinä saadaan järkyttävällä tavalla henkiolentotietoisuus. - On hyvä että henkiolennolla on ykseys kehollisuuden kanssa. Mutta me olemme henkiolentoja. Peruuttamattomasti ja koko olemassaolemisen vakavuudessa. Kun on kuusikymppinen ihminen vaivoineen niin on luonnollista kysyä mitä minulle henkiolentona seuraavaksi tapahtuu? Mitä tapahtuu kun ruumiini kuolema on lähestyvä realiteetti. Kun ruumiista on luovuttava olipa se sitten minkälaisten muistojen tai puutteiden merkki tahansa. Nyt tässä en kaipaa ruumiin kuolemaa mutta tosiasia se kuitenkin on. Kaipaan että minulle henkiolentona ei kävisi huonosti. Tiedän, että on olemassa demoninen henkimaailma ja tässä äkisti ristinmerkin tehden totean, etten tahdo olla sen kanssa enemmän tekemisissä kuin olen ollut. - On selvää, että minulla on ollut paranormaaleja kokemuksia ja psykoosini oli myös henkimaailman rajussa kentässä olemista niin psykiatrinen tapahtuma kuin se olikin. Mutta siinä oli muunkin vaikutuspiiriä enkä tahdo sitä yhtään enempää. Sitä en kaipaa. - Joskus ajattelen ihmisyydestä: siinä henkiolento nukkuu ja liha elää. - Asiat ovat sillä tolalla että noin on mahdollista. Mikään ei ole sävähdyttänyt henkiolentoa hereille. Tällä en suinkaan toivo kenellekään traumatapahtumia.