Meissä kaikissa asuu syvä vakavuus. Ei ole sopivaa pelleyttää itse sitä tai antaa toisten pelleyttää. Ystäviä ovat ne jotka kunnioittavat ja suojelevat toistensa syvää vakavuutta. Tämä ei tarkoita murheilua. Huumorilla ja ilonpidolla on sijansa. - Kun tänään sotken ja sössään niin naurahdan ja taputan kaljua päätäni: "Mitäpä muutakaan voi odottaa ihmiseltä, joka on koulutukseltaan psykiatrian potilas." - Niinpä mutta siihenkin kyllä kätkeytyy syvä vakavuus. Kun on koulutukseltaan psykiatrian potilas niin on muodostunut hiljaista ja äänekästä tietoa. Oma tilanne sysää tiedonhankintaan ja sitä pystyy nimittämään itseopiskeluksi. Kirjoja on ostettavissa ja netti esimerkiksi traumoihin liittyen pursuilee merkittäviä artikkeleita, joita tuskin koskaan käännetään suomeksi. Kielitaidolla on merkitystä ja vajavainenkin englanti edistää ymmärrystä. Itse asiassa kielitaito kehittyy tätäkin kautta! Kielen opiskelua ajatellen oma mielisairaalavaiheeni oli sittenkin onnellinen asia. Olen sitä mieltä, että jokaisen englannin opettajan pitäisi sanoa veltoille ja vastaanhangoitteleville oppilailleen (jos heitä on): "Kannattaa opiskella englantia, koska siitä on hyötyä, jos elämänne varrella tulette hulluiksi!" - No, niinpä niin. Ehkä johonkin käsikirjoitukseen kirjoitan opettajan, joka sanoo nuo sanat. Jääköön sinne. - Tähänkin taas liittyy vakavuus, jonka koulutukseltaan psykiatrian potilas oivaltaa. Hullu on ulkoissana. Se ei ole sisäpiirin sana. Koulutukseltaan psykiatrian potilas tietää sen. Mikäli ajatellaan psykoosia niin se on kärsimystila, johon liittyy maanisuutta ja kauhua. Ehkä yliriemukkuuttakin. Kohdataan enkeleitä ja perkeleitä. Sitä tuo sana hullu ei oikein napsahtavasti kuvaa. Hullu on ulkopiirin sana.