Eilen kirjoitin monta pätkelmää katumuksesta. - Katua voi ilman kristinuskoakin. Täällä kerron kamppailustani. - Eräs katumuksen aihe on se, että kamppailee osaansa vastaan. - Armonrukous on katumusrukousta. - Katuminen on arvokasta. Tänään teen huomioita irvokkuudesta. Monin tavoin. - Enää ei oikeastaan pitäisi puhua itsetunnosta vaan erinomaisuudentunnosta. - Erinomaisuudentuntoinen ihminen on se, joka kohtaa kiihtyvän ilmastonmuutoksen. - Erinomaisuudentuntonsa säilyttämiseksi ihminen on valmis tekemään mitä tahansa. - Minähän pelkään lähiajan kielipelejä. Jos erinomaisuudentuntoinen ihminen alkaa määritellä tietynlaisia ihmisiä kaltaisuudesta pois niin menneisyyden pirut marssivat kehään hieman uusissa univormuissa. Suhteessa ihmiskunnan kokonaistilanteeseen katuminen olisi kaunis ilmiö. Katumuksen varassa pienimuotoistamisen megatrendi saattaisi alkaakin. - Pienimuotoistaminen on siksi hyvin tärkeätä, koska tarvitsemme innovaatioita, keksintöjä, jotka tukisivat kestävää kehitystä. Niitä syntyy kun keksinnöille on aikaa. Eilen kirjoitin Katumusmarssistakin, katumusmielenosoituksesta. Ok. Mutta kaikkein tärkeintä on hiljainen katumus elämäntapavalintoineen. Erinomaisuudentuntoisen ihmisen törkeysjärjestys vaihtuisi ihmiskunnan säilymistä turvaavaan tärkeysjärjestykseen.