No niin täyttä hiljaisuutta on vaikea pitää. Kirjoitan ja poistan. Tehtäväni on muuttaa kirjoitukseni joksikin muuksi kuin blogikirjoitukseksi. Pitää yllä painetta. Kestää yksinäisyys. Kestää tunne, että kerta kaikkiaan ei ole jakajaa. - Tuolla taustalla nuoret ihmiset puhuvat ilmastonmuutoksesta radiossa. - Ehkä kymmeniä lentomatkoja tehneet nuoret, jotka sisäisesti ovat päättäneet tehdä kymmeniä lentomatkoja lisää mutta onhan hauska vakavoitua ilmastonmuutoskeskustelun ääreen. Olkoot toiset askeetteja ja pankoot nahkansa peliin. Meille riittää älyily. Ei itsen vaan toisten ohjeistaminen. Ei esimerkki vaan vaatimukset toisille. - Täytin kesällä 60 ja elämäni on ollut vaikea. Hyvin vaikea. - Mutta siihen mahtuu tasan kaksi planetaarista kääntöpistettä. Toinen oli se kun luin Pekka Kuusen teoksen Tämä ihmisen maailma vuonna 1982. Siitä tuli järkytys eikä itäblokin sortuminen minuun oleellisesti vaikuttanut. Tiesin, että itäblokin vaihtoehtona ei ole vaikkapa kristillisaskeettinen elämä vaan mainoshuuma ja kulutuksen yltyminen. Vuodesta 1982 päädyimme monikanavainternetonnellisuuskuplaelämään. Alkoi ilostelu ja vastuuttomuus. Käsitys sosiaalisista voimista ja luonnonvoimista ohentui. Alkoi karnevalismi. Alkoi syvenevä rihkamoituminen. - Siis kuusikymppisen elämäni ensimmäinen kääntöpiste sijoittui vuoteen 1982. Se asetti 24-vuotiaan sanoisinko nuoren miehen sisimpään planetaarisen ahdistuksen eikä se ole koskaan sen jälkeen poistunut. - Toinen planetaarinen kääntöpiste tapahtui viime kesänä. Vuoden 2018 kesänä. Oudoksuttava viikkokausia kestävä lämpöaalto. Suomen lämpöennätys mitattiin täällä Vaasassa. Istuin kodissani eikä huvittanut lähteä mihinkään läkähdyttävän kuumuuden takia. Sitä kesti ja kesti. Vesisadetta ei saapunut. Kuulin vanhuksen hautausmaalla sanomat sanat toisen vanhuksen kertomana: "Nyt on kuolemankuuma." Kun hellekausi päättyi niin se päättyi eräänä kesäisenä sunnuntaina noin kello kahdeksan illalla. Silloin Vaasassa läikkyivät kaikkialla hälytysajoneuvojen äänet. Taivas hyökkäsi. Missään oleellisesti perimmäisellä tavalla ei ole kuvattu Vaasaa taivaiden hyökkäyksen kohteena kesällä 2018. - Seisoin kaikki tunnit terassillani hiljaa. Se on nyt täällä ajattelin. Peruuttamaton. Nyt se on täällä ja tästä ihminen voi käydä turhia keskustelujaan jos tahtoo. Tehdä tapahtumista jonkin itseään tyydyttävän kielipelin. - Olemme nyt siirtyneet kesän 2018 jälkeiseen aikaan. - On uusi aika. Paluuta ei ole. Aika käytettiin muuhun kuin mihin se olisi pitänyt käyttää.