Kun ihmisellä on traumakriisi niin hän joutuu käsittelemään traumaattisia tapahtumia tai niiden olettamia jos kyseessä on traumaattinen amnesia (tai amnesian olettama). Traumakriisiin liittyy toisena kriisinä elämänkatsomuskriisi. Jos ja kun traumaattiset tapahtumat ovat totta niin miten itse elämä sallii sellaista? Samalla kun ajattelu kytkeytyy omaan tilanteeseen on pakko työstää elämänkatsomusta. Arvelen että elämänkatsomustyö lähentää joitakin uskontoon joitakin ei. - Elämässäni oleellista on suhde henkimaailmaan. Yritän pääsääntöisesti kirjoittaa täällä sellaista missä TUNNEN henkimaailman hyväksyttävyyttä. Rajustikin pystyy kirjoittamaan kunhan se täyttää kuta kuinkin totuudellisuuden vaatimukset. Toisin sanoen se ei ainakaan ole tahallista harhaanjohtamista. - Jos kirjoitan sellaista mikä on muuta kuin oman itsen markkinapuhetta niin siitä en oikeastaan piittaa.