Kun Oulun nykyinen metropoliitta Elia työskenteli vielä Vaasan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana niin kerran minulla oli lyhyt kohtaaminen hänen kanssaan missä ilmoitin, että kun jään eläkkeelle niin alan vaeltaa luostarista luostariin kaikkialla. Se ehkä saattaisi olla mahdollista tai sitten vain hoopo hassuttelijan unelma, joka piti suusta päästää. - Mutta siinä voisi olla jotain minulle sopivaa onnellisuuskuplaa. Ei katsoisi sivuilleen vaan aina etsiytyisi luostariin. Kävisi luostarin palveluksissa. Yrittäisi keskustella munkkien ja nunnien kanssa. - Ehkä vielä löydän naisen jolle kaikki tämä luontevasti soveltuu. Menemme sitten luostariretkille käsi kädessä. --- Enpä tiedä. - Ehkä se jää kuvitelmaksi! - Sen sijaan ei jää kuvitelmaksi se mihin ehdottomasti hiljaisuudessa valmistaudun. Mitä se on? - Se on toimintakyvyn säilyttäminen sitten kun enemmistö on kaaoksen paniikissa. - Se on pyrkimystä auttamiseen silloin kun tänään elämää kaikin tavoin juhliva enemmistö on menettänyt toimintakykynsä. - Minun on autettava sitäkin ihmistä, joka tänään loukkaa arvojani ja aiheuttaa masennusta ja mielipahaa. - Koska olemassaoloa kuvaa monilta osin tsunamimalli niin se tarkoittaa sitä että ilmastonmuutoksen näkyvät ilmenemismuodot kiihtyvät. - Viime kesänä oli Suomessa hyvin pitkä helteinen ja kuiva kausi. Kesän lämpöennätys mitattiin täällä Vaasassa. Hellekausi päättyi hirvittävään salamointiin, jota kyllä paikallislehti kuvasi mutta sitä ei ole missään kuvattu niin koskettavasti kuin olisi pitänyt. Tapahtumien järkyttävyys sivuutettiin. - Jos vuonna 2019 on edessä kiihtyvästi suurempi helleaalto ja kiihtyvästi suurempi taivaan salamointi niin seuraukset maan pinnalla ovat kiihtyvästi suurempia. Yksinkertaisesti kaupungissa palaa ja palaa paljon ja silloin tarvitaan kaltaisiani toimintakykyisiä auttajia, jotka ovat kaiken jo etukäteen hiljaisuudessaan lusineet.