Löysin muistiinpanoni vuodelta 2005. Silloin olin keskusteluyhteydessä erääseen selvänäkijään. Kysymyksessä oli puhelinkeskustelu, joten sen päätyttyä tein heti muistiinpanot ymmärrykseni mukaan. - Nyt  ne siis löytyivät. - Olin kysynyt Kaakkois-Aasiaan tsunamiin liittyvän kysymyksen. Minähän näin tuon tsunamin täällä Suomessa vajaa vuorokausi ennen kuin se tapahtui. Näin sen nojatuolissa istuen. Olin sellaisessa tapahtumahorisontissa missä valtaisa aalto nousi. - En käsittänyt ennenäkyäni. Mutta kun tiedotuksen vyöry alkoi mediassa niin oivalsin näkemäni. Nyt muistiinpanoistani ilmenee selvänäkijän vastaus: "Ei siinä ole mitään ihmeellistä! Monet minun tuttavani näkivät sen!" Olkoon niin, että se ei ole ihmeellistä. Sen sijaan se on ihmeellistä, jos ei ryhdy toimiin näkynsä perusteella. Jos ei varoita. Nimittäin Kaakkois-Aasian tsunamissa kuoli paljon ihmisiä. Näkyni suhteen omatuntoni on puhdas. Näin aallon nousun. En muuta. Ei ollut mitään maantieteellisiä merkkejä. - Mutta tänään olen taakoittunut asiasta. Kirjoitin aikaisemmin potilaskertomuksessani, että minun on vaikea rentoutua. Eri syistä se on totta yhä. Olen jännitystilassa myös näkemisten suhteen. Mitä näen seuraavaksi? Mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä? Ennaltanäkijän moraalin luulisi olevan varoittaminen. Uhrien määrän minimointi. En kuitenkaan tiedä mitä itse kukin näki tsunamiin liittyen. En ole ollut dialogissa jonkun näkijän kanssa. - Tänään voi antaa näkemyksellisen yleisvaroituksen. - Olemme ilmastonmuutoksen syvenevässä pyörteessä ja joka tätä asiaa kevyesti käsittelee on väärässä.