Taidan kuitenkin aina silloin tällöin viitata Pitkään Potilaskertomukseeni, jonka poistin. - Jos olen oikein ymmärtänyt niin psykooseja on erilaisia. Psykoosit ovat kirjo. - Täällä olen kirjoittanut dissosiatiivisesta psykoosista, joka on traumaattinen psykoosi. Sen kulussa räjähtää traumapommi ja näkyy sietämätön. Purkautuu se mikä on ollut amnesian peitossa. Näkyy traumafilmi. Jotakin minkä mieli on sen kauhistuttavuuden takia sulkeistanut. - Ja kuten kaiken aikaa olen painottanut näkyihin täytyy suhtautua varovaisuudella. Vaikka esimerkiksi itse traumatisoivien tapahtumien teema olisi oikea niin suhde tekijöihin saattaa olla täysin vääristynyt. Lisäksi voisi olla mahdollista, että kysymyksessä on sikermä pelkoja. Jokin nostattaa pelot, jotka ovat vailla faktaperustaa. - Voi kylläkin olla, että olen liian kaunisteleva ja sievistelevä. Keho tietää, keho kertoo. - Keho muistaa, kehoon jää jälkiä. - Tämä blogi ei kuitenkaan koskaan ole keskittynyt syyttämiseen eikä syytettyihin. Jokainen kohdatkoon henkimaailman tekoineen. - Minua kiinnostavat uhrin mahdollisuudet. - Tänään ajattelen niin, että dissosiatiivinen psykoosi on AINUTKERTAINEN psykoosi. Se on hengenvaarallinen psykoosi mutta jos siitä selviää hengissä niin se ei enää toistu. Purkaus on tapahtunut. Ei ole enää tarvetta purkaukselle. Pahin on ohi. - On aika käsitellä sitä mitä on tullut nähdyksi.