Näin kuusikymppisenä on se hyvä puoli, ettei muualla kuin blogissa tarvitse sortua ajatusta nopeampaan kirjoittamiseen. - Täällä sorrun siihen eikä voi mitään. Mutta onhan poistopainike. - Kiirettömyydestä nousee uusia ajatuksia. Ei tarvitse enää ajaa itseään mihinkään maaniseen sumuun. Ei ole tarvetta todistaa mitään. Epäonnistumisen pelko ei tuota kiirettä näyttää, ettei sorru epäonnistumisen pelkoon. Nyt saa epäonnistua!