Se että jättää toisen ihmisen oman onnensa nojaan on ehkä jollekin hienostuneisuutta. Vetäytyy ja välttää. Ei kontaktoi. Jättää toisen ihmisen silleen. - Mutta entä jos tahtoo puuttua tapahtumien kulkuun? Entä jos tahtoo tarjota toiselle ihmiselle persoonansa ja läheisyytensä? Luulen, että on suorastaan nerokkaita puuttujia! Tai ainakin tarvitsisimme nerokkaita puuttujia. Ajattelen niin, että olemme kadottamassa hienostunutta puuttumista. - Arvelen, että suomalaisissa maalaiskylissä on aikanaan ollut hienostunutta puuttumista. On tarjottu läheisyyttä osaavalla tavalla. Suhteessa tähän suurkaupungit ovat monstereita, jo Vaasa on monsteri puhumattakaan Helsingistä. - Maalaiskylissä on ollut psykoterapiaa omasta takaa pullakahvien ääressä. Otaksun, että sotien jälkeen moni rintamatraumatisoitunut mies pelastettiin näin. Yhteisö sen teki. Tästä ehkä on kirjoitettu liian vähän. Kylissä ihmisiin kiinnitettiin huomiota. Pienessä asutusyhteisössä jokainen ihminen oli tapaus. - Kannettiin huolta hienostuneisuudella.