Muistatko parahin mahdollisesti sinnikäs lukijani kuinka Pulttiboisohjelmassa Petelius&Kalliala pilailivat uskonnollisuuudella? He näyttelivät täysin kipsissä olevia uskispoikia. Että uskikset ovat mammanpoikia, joista ei irtoa mitään. No, sellaistahan uskovaisuus ei todellakaan ole. Kristinuskon vuoksi kuollaan. Oman vakaumuksen tähden kuollaan, asetutaan ihmistikkatauluksi. On huimapäistä olla kristitty. - On koettu Vaasassakin ukkosmyräkkää jo. On ollut oikeastaan maailmanlopun tunnelmaa. - Nyt on niin, että kristillisessä mielessä ihmistsunamin, onnellisuuskuplien ja ahmintakulttuurin maailmassa pitäisi salamoida ja jyristä, jyrähdellä. Tulisi salamoida ja jyrähdellä arvoja ja tärkeysjärjestyksen palauttamista. Tulisi salamoida ja jyrähdellä kristillistä ryhtiä sinne missä on maallistumisen velttous ja mässäily. - Mehän emme selviydy ellei väärä tie ole äkisti salaman kirkastama. Me emme selviydy takertumalla kasvuun ja kasvun ideologiaan. Kasvu on kuluttava ja kaaosherkkä. Mitä kasvu saa aikaiseksi sinne sijoittuu myös paniikki ja pakokauhu. Ryntäily, tallaus, silmittömyys.