Tästä on syytä kirjoittaa. - Olen tehnyt lasten parissa auttamistyötä. - En kohta kymmeneen vuoteen. Olen työssäni tänään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallinnon erityisasiantuntija Vaasassa. - Mutta mitä lapset eivät siis koskaan kysy? Lapset eivät milloinkaan kysy: "Oletko naimisissa? Onko sinulla lapsia?" Näitä kysymyksiä lapset eivät tee. He tahtovat, että aikuinen on juuri heille läsnäoleva. Että on yhteys. Että aikuinen on juuri paikalla olevalle lapselle läsnä. Jokainen lapsi rakastaa sitä, että tulee huomatuksi. Että tulee kuulluksi. - Minulla on siis muistoja lasten kohtaamisista. Olen kohdannut niin suuren määrän lapsia. Olen aina yrittänyt nähdä lapsen. - Tietysti olen ollut murheen murtama siitä aikuisen ihmisen nälästä, johon työaika ei riitä. Lapsi on pohjattomassa turvallisen aikuisen vajauksessa.