Arvelen, että kun pidän itseäni DID-ihmisenä niin siinä on jotakin suurta totuutta. Miten se viittaa totuuteen? En tiedä, olenhan yrittänyt määritellä olemustani siten, että siihen liittyy amnesian sulku. Lisäksi aikuinen ihminen ilman muuta käsittelee tietoaineksia. Syntyy kehittelyä. Mielikuvituskin tulee tietysti mukaan. - Eräänä päivänä tulevaisuudessa kehomuisti pystytään lukemaan. Silloin ainakin totuuteen liittyvä kärvistely ja kippurointi päättyy. - Olen sittenkin tyytyväinen, että blogini on monologi. - Pystyn poistamaan aika pian tekstejä enkä ole johdattanut täällä ketään keskusteluun, joka äkisti katoaisi. - Kaipaan totuutta. Kaipaan elämäni totuutta! Ja oikein ohjelmallisesti inhoan valhetta ja manipulointia ja valheeseen pakottamista. - Olemiseni tapa osoittaa DID-ihmisyyden suuntaan. Joudun koko ajan profiloimaan itseäni. Silloin kärsimyksen muodot tulevat paremmin ymmärrettäviksi. Se henkinen kärsimys mitä koen ja tuskan hulahdukset.