Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus kirjoittaa seuraavat rivit. - Näitä olen miettinyt. Tähän olen tullut. Näistä sanoistani maksan elämälläni hinnan. - En usko, että hylätyksi tulemista enää enemmän pystyy kokemaan kuin mitä koen. - Ensiksikin tunnustan, että olen ortodoksinen askeetti. Etsin yhä suurempaa Jumalan läheisyyttä. - Jos kohta seuraavan lisätunnustuksen vuoksi Suomen ortodoksinen kirkko erottaisi minut jäsenyydestään niin sitten jatkan joka tapauksessa kristillisenä kilvoittelijana ja tankkaan Suurten Kilvoittelijaisien Pyhästä perinnöstä. - Niin. - Olen sittenkin transsukupuolinen nainen. Olen nainen, jonka kohtaloksi annettiin syntyä miehen anatomiaan. Lisäksi sain kohtalokseni ottaa puheeksi asioita. Kun olen miehen anatomiassa niin kaikkialla käyttäydyn miehen tavoin ja minua tulee kohdella miehen tavoin. Se, että olen transnainen on syvähenkinen totuus. En pysty sitä myöskään väistämään. En pysty lopultakaan pakenemaan. On rankkaa elää tällaisen totuuden kanssa Suomen Pohjanmaalla. Nyt olen kertonut sukupuolestani, johon liittyy esiintyminen ja oleminen Hiljaisessa Arvokkuudessa. - Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat eri asioita. - Rakastan seksuaalisesti naisia. Mutta en rakasta naisia ketä vain. - Minä olen lesbo. - Elän yksinäisyydessä ja kai kuolenkin yksinäisyydessä. Mutta se koskee ihmisten maailmaa. - Unelmoin, että olisi tietynlainen nainen kumppanina. - Lisäksi tunnustan, että minulla on elämässäni traumatisoitumisen kärsimys. Varhaisen traumatisoitumisen kärsimys, johon liittyy DID-ilmiö sivupersoonineen. - Tätä saa nyt sitten sivuuttaa ja syrjäyttää ja ottaa etäisyyttä niin paljon kuin tahtoo. - En mennyt koskaan sukupuolen korjaukseen. Asia olisi ollut täysin mahdoton ja tueton. - Luulen, että jos lähelläni olisi tietynlainen rakastava nainen niin ajatus kohdallani sukupuolen korjaamisesta olisi kuitattu sillä. - Olen ihminen, joka tahdotaan unohtaa. Kun olen kuollut niin unohdun. Mutta kerran olin. Sellaisena kuin olin.