Elävän ihmisen päässä liikkuu sanoja, sanojen suhteita ja sanamuodostelmia. Sanoilla on siellä nupissa sisältöjä, merkityksiä. - Jos kielipeli on rakkaudellinen, toisesta ihmisestä välittävä eikä vähättelevä, hän rajojaan suojeleva niin se olisi tietysti tämänkin blogin tavoite. Edistää sellaista kielipeliä. Mutta historia todistaa samoin kuin nykyhetki, että on hyvin vaarallisia kielipelejä. Kielipelit kamppailevat toistensa kanssa. Käyvät valtataistelua. - Kun puhutaan ihmetellen miksi kammottavia traumaattisia tekoja tehdään niin jollain tavoin törmätään kielipeliin, jossa tekojen tekijä on määritellyt sanojen tasalla itsensä yli-ihmiseksi ja uhrinsa ali-ihmiseksi. Kielipelistä seuraa sekin, että on petollisen katumattomia ihmisiä. Uhrin kärsimys ei aiheuta yöunien menettämistä. - Kun kirjoitan ihmistsunamista, joka on tosiasia, niin pelkään, että kun asiat riittävästi konkretisoituvat niin jossakin joku, jotkut, alkavat pelata kielipeliä, jossa he ovat yli-ihmisiä, jotka oikeuttavat tekonsa, mitkä kohdistuvat heidän kielipelinsä määrittelemiin ali-ihmisiin. - Kirjoitan ihmistsunamista voimakkaasti, koska sittenkin tukeudun... mihin? Tukeudun jumalalliseen ihmeeseen, jonka mukaan vapaaehtoinen askeesi leviäisi nopeasti koko ihmiskuntaan ja samalla tajutaan, ettei planeetan ylitäyttö ole lopultakaan hyväksi itse ihmisolennolle eikä elonkehän kokonaisuudelle. Meillä ei ole toista elinkelpoista planeettaa väistötilaksi. On tämä yksi ja ihmisten olemuksesta luen, että he käyvät aivan muuta kielipeliä sisimmässään kuin minä. Tämä ei koske kaikkia.