Tähän blogiin kuuluu asioita, joiden ääressä niiden koskettama ihminen hirvistyy. Hän vapisee ja vuotaa kylmää hikeä. Hän kokee maanpäällisen helvetin kosketuksen. - Ihminen säikähtää kohtaloaan. Hänen suunsa kuivuu. - Hän ei pysty nukkumaan. Siksi olen kirjoittanut, että olen tahtonut jakaa tätä kohtaloa. - Syvimmältään ainoa lääke, ainoa toivo itselleni syntyy ortodoksisesta uskostani. Tahdon tuoda sen esiin, koska se on totuus. - Tätä totuutta kuten sanottu koettelee oman kohtalon pelkääminen. Epätoivo, yksinäisyys, muiden ihmisten oudoksunta. - Ja sitten tässä ei kristillisessä katsannossa olekaan kummallista. Epätoivon läpi pitäisi kilvoitella eikä se onnistu ilman lankeemuksia, äksyilyä, kiukuttelua. - Uskossa on helpotuksen hetkiä. Lohdutusta, jota ei anota toisilta ihmisiltä. Ei pyritä hankkimaan maailmalta pisteitä. On kohtaloita, jotka ovat tie oleelliseen.