Oikeusprosessia ajatellen viittaan kaiken aikaa sellaiseen asiaan kuin näyttöön. - Tapahtuu hirvittäviä lapsiin kohdistuvia rikoksia, jotka perustuvat tekijän arvioon näytöstä. - Tekijä siis tekee tekonsa pohtien, että pystyy salaamaan tekonsa. - Miksi Jumala ei estä niitä tekoja mihin täällä viittaan? Sitä en tiedä. Se on oma tuskallinen kysymyksensä. - Näyttäminen, todistaa todeksi. - Sitä asiaa olen miljoona ja taas miljoona kertaa pyöritellyt päässäni. - Tällä hetkellä näyttökeinot eräissä tapauksissa ovat alkeellisia. - Uskon kyllä, että tieteellistekniset näyttökeinot kehittyvät. - Tähän liittyy tietenkin kysymys yksityisyyden suojasta. - Oikeastaan yhtäkään lasta missään tiloissa ei saisi olla ilman kameravalvontaa, josta vastaisivat lastensuojeluviranomaiset. - Tämä poistaisi kauhistuttavia rikoksia, mutta arvatenkin sitä vastustettaisiin. - Ihmiset tahtovat elää rauhassa ja juuri siinä rauhassa eräiden lasten elämä riistetään. Heidän tulevaisuutensa riistetään. Heille syntyy DID-ilmiö. Ikuinen maanpäällinen taistelu. - On aikuisia ihmisiä, jotka tahtovat hyödyntää katvealueita. He eivät tarvitse yksityisyyttä, koska he käyttävät sitä väärin. - Olen saanut elää aikakauden, jossa näyttökeinot ovat alkeellisia. Rikolliset jäävät tuomitsematta eivät siksi etteivätkö he olisi rikoksensa tehneet vaan siksi että näyttöä ei synny. Oikeus levittelee käsiään eikä rikollisilla ole katumusta. Miten voisi katua, jos mielen ytimessä on uhrin syyttäminen?