Yritän täällä blogissani käyttää niin vähän sanoja kuin mahdollista. - En pidä monisanaisuudesta. - Voi olla niinkin, että en pidä lopultakaan romaanimuodosta. - Romaanejahan ostetaan tänään maailmalla kahden liuskan synopsiksen perusteella. - Jos joku asia on sanottu merkittävällä tavalla kahdella liuskalla niin miksi siitä pitäisi paisuttaa 300 tai 500 sivun romaani? Miksi? Eikö riittäisi, että ihmiset saisivat lukea idean! Jos idea on suurenmoinen niin sitten se on. - Ihmettelen monisanaisuutta. Samalla arvelen, että monikymmenisen romaanituotannon kirjoittaneen kirjailijan ydinajatus on kirjoitettavissa kahteen liuskaan, kahteen sivuun. Ne hän kertoi. Ei enempää. Siinä hänen merkityksensä.