Mielen arkeologiaa olen joutunut tekemään aina ja vuonna 2006 se enentyi. Huomaan tässä kauniissa vaasalaisessa lauantaiehtoossa pysähtyväni miettimään, onko kaikki näin valtavin mitoin ollut tarpeen. Yhä uudestaan olen mennyt syvyyteni kaivauksille. - Elämä olisi saanut kulkea toisinkin. Itselleen enempi itsestäänselvänä olentona. - Televisioni tuolla taustalla on auki. Miehet jalkapalloilevat. Heidän huomionsa on potkittavassa nahkakuulassa. Minun nahkakuulani on ollut hartioiden välissä. Ohittamattomasti. Kitkaisesti. Elämän sujuvuutta estäen.