Yksnäisyys ei ole kaikkein pahinta sanoi kerran joku kuuluisa kirjailija. Taisi olla Charles Bukowski. - Olen samaa mieltä. Joskus yksinäisyys on kova paikka. Mutta yksinäisyydessä ovat mahdollisuutensa. Minulla on perusteeni, joita käyttämällä hyväksyn ihmisyyttä lähelleni. Kohta yksi: ihmisen täytyy olla innostunut. Nautin siitä kun toinen ihminen on innostunut jostain! Se joka on innostunut jostain hankkii myös tietoa innostuksensa kohteesta. - Mutta en pidä siitä, että joku on kuuroutuneesti innostunut jostain. Kohta kaksi: ihmisen täytyy nähdä muut ja hänen täytyy nähdä muut aivan tietyllä tavalla. Hänen siis täytyy olla innostaja. - Innostaja avaa uusia näkökulmia innostamisen kohteelle. Kun toisessa ihmisessä yhdistyvät nämä kaksi ominaisuutta niin olen myyty. Hän on itse innostunut ja hän huomaa innostaen toiset.