Kuuntelin netin kautta äänitallennetta, jossa nunna Kristoduli kertoi armosta. Mutta hän kertoi myös eksytyksestä. Tämähän on äärimmäisen kivulloinen ja riipaiseva ja hiillostava asia. - En tässä ryhdy luettelemaan asioita, joissa eksytys näkyy. - Lisäksi on tunne, että minun on mentävä kohti suurempaa hiljaisuutta miettimään miten eksytys on ilmennyt ja ilmenee omassa elämässäni. - Yritän etsiä elämäntapaa, joka tukisi rakentavasti annettua loppumatkaa. Miten tekisin taipaleeni oikealla tavalla kristityn tieksi? Siinä merkittävin kysymys. - En tahtoisi, että sanani jotenkin olisivat eksytystä. Niin sanottu vilpittömyyskin saattaa muuttua eksytykseksi. - Koen luissani ja ytimissäni, että ihmiskunta on eksytyksen valtaama. - Kaikessa on helppoa osoittaa sormella toisia enemmän kuin itseä vaikka kyllähän monet oman syvän katumuksen aiheet ovat tiedossa. Lupasin, etten poista enää tätä blogia, mutta saatan tehdä tuon lupauksen peruuttamisen. - Niistä aiheista mihin täällä olen viitannut traumatisoitumisen puitteissa on tietoa kyllä saatavissa kun vain ryhtyy etsimään. En arvele olevani suurikaan tiedonantaja. Lisäksi on varmasti seikkoja, jotka on syytä kätkeä sisimpäänsä. Kaikki on lopulta annettavissa Jumalan käsiin. - Tunnen näillä hetkillä, ettei minulla ole suurempaa kirjallista tehtävää ja että tärkeintä on rukoilla oman sielunpelastuksensa vuoksi ja toivoa, että muutkin tekisivät sitä siellä missä sitä ei tehdä. - Kammottavinta olisi havaita olevansa eksytyksen väline. Toisten eksyttäjä.