Me ihmiset katsomme sivuillemme. Mitähän ne muut tekevät elämässään ja elääkseen? Kun ihminen on hukassa itseltään niin hänellä saattaa olla hukkaantumista edistäviä roolimalleja. Voi olla myös masentumista lisääviä roolimalleja. Ihminen on liiaksikin takertunut roolimalleihin. Hän kokee esimerkiksi, ettei yllä elämään, jonka roolimalli on tavoittanut. - Väitän että traumatriggereihin reagoiva ihminen varjoontuu. Toiset ovat eläviä ihmisiä ja hän on varjo ja koko hänen todellisuudestaan tulee varjo. - Tätä on helppo ymmärtää silloin kun ajattelee ihmistä uhrina, joka on petetty ja jonka rajat on rikottu äärimmäisen vahingoittavalla tavalla. - Kerran tekijä saneli niin sanotusti pelin säännöt. Tekijä asetti ehdot. Tekijä ei kysellyt eikä kuunnellut mitään. Tekijä jyräsi yli. Tekijä vahingoitti uhrinsa ruumista ja sielua. - Ajattelen niin, että traumatyö on oikealla tavalla itsen työtä. Se on itsenäistymistä. Se on oman elämän löytämistä. Ihminen tulee kauhun varjoista elämän valoon. Joskus hän katsoo sivuilleen muiden elämää, mutta muiden elämä ei sanele niitä ratkaisuja, jotka syvimmältään tuottavat hänelle tyydytystä. Väärät roolimallit purkautuvat, roolimallien yleinen merkitys vähenee.