Mielestäni on selvä lähtökohta, että ihminen tarvitsee oikean diagnoosin ja sen mukaiset hoidot. - Väärä diagnoosi vie vääriin hoitoihin. - Muuten ennen kuin jatkan niin haluan, että lukijani tajuaa kirjoittamiseni hengellisen perustan. Koen eläväni ortodoksista erämaakilvoittelua. Siinä en pysty välttelemään pyrkimystä totuuteen. Olen jo aikoja sitten luopunut itseni markkinapuheesta tai tahdosta miellyttää. - Niin. 2007-08 kävin TAYSin transsukupuolisuuden diagnostisen vaiheen läpi. Kokonaisuudessaan. Olin moniammatillisen psykiatrijohtoisen työryhmän tutkinnan kohde. - Koko ajan päässäni tikitti jokin... tässä ei nyt ole kaikki kohdallaan. Myöhemmin dissosiatiivisen psykoosin myötä selvisi asian ydin ja traumatisoitumisen teema, mutta yhä kirjoitan traumafilmistä, koska olen sen suhteen varovainen enkä missään tapauksessa tahdo avoimesti osoittaa sormella mihinkään suuntaan. - Näin Youtubesta dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivän miehen, jolla oli selkeästi ja näkyvästi virittyviä eriytyneitä persoonallisuuden tiloja, joita ennen sanottiin sivupersooniksi. Tämä mies oli ammatissaan erittäin pätevä ja työnantaja tiesi hänen vaikeutensa. Mies oli poliisi. - Hänellä myös oli se mitä nimitän traumafilmiksi. Hän kertoi näytöttömyydestä. Näyttöjen hankintahan on poiliisiammatissa aika oleellista. - Sain käydä Tampereella koko diagnostisen vaiheen läpi. Sinänsä sekin merkitsi elämänkokemusta. - Loppupalaverissa minulle määrättiin ikään kuin jatkoaika, jonka kuluessa hakeutuisin terapiaan ahdistusperustein. Tämän jatkoajan kuluttua menisin takaisin Tampereelle ja silloin diagnostinen punninta tehtäisiin uudelleen. Onneksi minulla oli ahdistukseni, koska se oli totuudellista ja johti siihen, että en saanut väärää diagnoosia. En palannut koskaan Tampereelle ja hyvä niin. - Koko diagnostisen vaiheen aikana psykiatri esitti yhden kysymyksen, joka oli kannaltani oleellinen. Ohitin kysymyksen vastaten siihen väärin. Täytyi elää vuosia ennen kuin oikea vastaus löytyi, se löytyi traumapommissa. En tässä tahdo kertoa mikä tuo kysymys oli. - Transdiagnostinen vaihe on tärkeä lääketieteellisesti ajatellen. Ihminen menee sinne joko sivupersoonan valtaamana tai sitten hänen pääpersoonansa on todella transsukupuolinen. Pääpersoona tarvitsee korjaushoidot ja oikean diagnoosin, jonka perusteella hän saa hoitonsa. Sivupersoonaa taas ei pidä korjaushoidattaa! Miten lääketiede pystyy erottelemaan sivupersoonan ja eheän transsukupuolisen pääpersoonan? Siinä kysymykseni tieteelle. - Jos jonkin vinkin diagnostiseen vaiheeseen menijälle antaisin niin sanoisin, että sinne kannattaa mennä avoimin mielin. - Kannattaa etsiä sitä mikä on itselle perustavanlaatuisesti hyödyksi. - Ei kannattaisi lähteä sillä ajatuksella, että pyrkii pakottamaan diagnoosin tekijöitä mihinkään suuntaan.