Tänään tein viimeisen työpäivän ennen kuin sitten 60 vuotta täytettyäni palaan lomalta takaisin työhön. Olen elämässäni juossut kaksi maratonia ja ajattelen, että olosuhteissani kuusikymppisyyden tavoittaminen vielä työyhteisön jäsenenä on kolmas maraton. - Nyt tuntuu luissa ja ytimissä. - Joku sanoi minulle kerran: "Kun täytät viisikymmentä niin silloin et enää kaikesta ahdistusta päällesi ota!" - No, nyt kävi kuitenkin niin, että minun täytyi täyttää 60 ennen kuin pystyn oivaltamaan mitä sanoja tarkoitti. - Se sanominen ei kuitenkaan ulotu maailmantuskaan. Tulen kuolemaan aikanaan pettyneenä sukupolveeni. Se ei kuullut taisteluhuutoa vaan viekottui ahminnasta ja onnellisuuskuplista. Olen surullinen, jossain jonkun blogissa äreydyn kerta kaikkiaan. Yhteiskuntatieteilijänä minulla on myös yhteiskuntatieteilijän mielikuvitus, sen mittainen taakka. Ainaisen havahtumisen taakka. - Omassa elämässäni kumminkin sen toteaminen, että olen DID-ihminen ja minulla on DID-ihmisen elämänpolku ja DIDin muokkaama elämäkerta tuottaa sielunrauhaa. Se aiheuttaa murhetta mutta myös sielunrauhaa. - Näen, että henkimaailma valmisti minua tähän murheeseen ortodoksisen kristillisyyden lääkkeillä, jotka meinaavat kadota näköpiiristä vaikka sittenkin ne ovat lähellä. Luostariperintö, munkit, nunnat. Ortodoksikristillinen kilvoitteleva elämäntapa, joka on aina asetettava johtotähdeksi. - Paljon murhetta ja tuskaa on säästynyt joltakin naiselta, joka ei koskaan ole kulkenut rinnallani. Minulla ovat olleet parit haparoivat ja kariutuneet suhteeni. En ole ollut tolallani. En ole kyennyt enentämään kenenkään turvallisuudentunnetta. En olisi pystynyt turvallisuusmieheksi silloin kun kulissit kaatuvat ja naamiot riisutaan. - Tarvittiin ne vaiheet, jotka johtivat tähän päivään, jotka työmaratonia ajatellen veivät kuuskymppismaaliin. - Elämäni on ollut itsesäikyntää, oman itsen kammoksuntaa ja ihmettelemistä kunnes ilmennyn käsitteessä DID. - Tuo käsite saattaa olla täysin työkyvyn vievä tai sitten se ilmenee lievemmin muodoin. DID AINA KYTKEYTYY VARHAISEEN TRAUMAAN. Ja minähän en amnesiantajuni vuoksi syytä ketään! - Kuluneena keväänä päivitin vaatekaappiani. Sieltä häipyi vaatteita, jotka eivät enää sovi kuusikymppiselle. Nyt on nyt. Minulla on näky yhä enemmän vanhenevasta arvokkaasta herrasmiehestä. - Olisi kaikki syy mennä torihöpöttäjäksi deekikselle, mutta sisimpäni tahtoo, että olen arvokas vanheneva herrasmies. - Kaaos on tulossa, planetaarinen kaaos, jos elän sen alun niin toivon sen alussa olevani arvokas ja rehellinen, luotettava ikämies, herrasmies. - Juhannuspäivänä menen Kuortaneen juhannuskisoihin, pidän nuorten urheilijoiden katsomisesta vaikka en pidäkään rahan ja urheilijuuden liitosta. HYVÄÄ JUHANNUSTA!