Havahduin pohtimaan tätä asiaa. - Mielestäni mielipidekeskustelu koskee asioita, joihin ei oikeastaan koskaan synny perimmäistä kantaa tai sitten lopullinen kanta ei ole vielä valmistunut. - Presidentti Niinistön muotokuvasta voidaan kirjoittaa mielipiteitä hamaan tappiin saakka. Jokaisella on mielipiteensä. Minun mielipiteeni on se, että tulos on kehno. Mutta jos jonkun toisen mielipide on päinvastainen niin sitten on. Mitään ehdotonta näkemystä ei koskaan synny ja mielipidekeskustelu päättyy silloin kun osallistujat kyllästyvät siihen. - Silloinkin on tilaa mielipiteille kun lopullista käsitystä ei vielä ole. Voidaan sanoa mielipiteitä esimerkiksi siitä mitä resursseja traumojen hoitaminen Vaasassa edellyttää. - Sen sijaan Suomessa on mahdotonta käydä mielipidekeskustelua tyttöjen ympärileikkauksesta. Jos sellaista käytäisiin niin sitä sanottaisiin taantumukseksi. - Meidän yhteiskunnassamme on selkeä tieto siitä, että tyttöjen ympärileikkaus traumatisoi tyttöjä ja on heille vahingollista. - Alla kerron Michellen tarinasta otteita ja siinähän on kysymys naisesta, jonka seksuaalirikollinen setä raiskasi pikkutyttönä. Jossain pedofiilirenkaassa on varmastikin sen oikeuttava mielipide, mutta Suomen rikoslaki tietää, että on kysymyksessä rikos. - Ei rikoksesta käydä mielipidekeskustelua. Rikos on rikos. - Yhteiskuntamme on siinä vaiheessa, että se epäilyksettä tunnistaa tällaisen rikoksen. - Emme sano mielipiteitä ihonväristä, koska kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia oli ihonväri mikä tahansa. Myöskään homojen eheytymisestä ei tarvitse käydä mitään mielipidekeskustelua, koska tiedämme, että homot eivät tarvitse eheytymistä, koska he eivät ole rikki mitä eheytymisen käsite edellyttäisi. - Ihmisen sanominen saattaa olla viharikos tai edistää rikosta, rämettää yhteiskuntaa...