Katson Youtubesta jonkun nuoren naisen luentoa. Hän kertoo, että hänellä on dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja sen mukaisesti hänessä on eriytyneitä persoonallisuuden osia, sivupersoonia. - Nuoren nainen on rohkea, koska hän antaa ilmiölle näkyvyyden itsensä kautta. - Hän antaa rohkeutta minullekin. - Olen vastuussa siitä julkisuuskuvasta, jonka annoin vuonna 2009 kolmen jutun sarjalla sanomalehti Pohjalaisessa ja sitten Sunnuntaisuomalaisen juttu vuonna 2010 julkaistiin monessa lehdessä siten, että levikkialuella oli yhteensä 800 000 ihmistä. - Minä puhuin itsestäni transsukupuolisena ja se oli virheellistä tietoa. Täytyi elää vuotta 2014 kohti ja sen äärimmäisen vaikeisiin vaiheisiin ennen kuin saatoin havahtua ajattelemaan, että minulla on ollut amnesia ja traumatausta. - Olin TAYSin transtutkimuksissa 2007-08 ja menin sinne sivupersoonan valtaamana. Tänään ymmärrän ja oivallan menneitä vaiheita niin kuin on oivallettava. Minä olen DID-ihminen ja se on asettanut ja asettaa omat haasteensa elämään. - Pyrkimykseni on elää mahdollisimman arvokkaasti loppuelämäni ortodoksisen kilvoittelunäkymän puitteissa vaikka se olisikin paljolti yksinäistä erämaakilvoittelua. Missioni on kirjoittaa DID-ilmiöstä niin havahduttavasti kuin mahdollista. - Se että matkan varrella opin ymmärtämään aitojen transsukupuolisten sukupuolipahoinvointia ja hoidon tarvetta oli tietenkin hyvä asia. Mutta minä tahdon, että minut muistetaan DID-ihmisenä, joka yritti ottaa todellisuuttaan haltuun niin onnistuneesti kuin kykeni.