Kun alla kirjoitan muutoksen kaipuusta, voin sanoa himosta elämänmuutokseen niin tapauksessani sen täytyisi olla jonkinlainen pahuudentorjuntaliike. - Minähän en viehäty rahasta enkä mammonasta. Varmaan siksikin en ole saanut vaimoa, koska minulle riittää niin vähän. Kotini on vaatimattomasti kalustettu. En ole ikinä voinut käsittää, että rakkaus pitäisi osoittaa ottamalla iso asuntolaina. - Olen aina tiennyt, että dissosiatiiviset oireeni eivät saa lääkitystä materiasta. - Pois sulkien kitarani ja vahvistimeni ja efektilaitteeni. - Olen aina harjoittanut kitarajoogaa ja -meditaatiota. En omista sävelkorvaa, mutta soitan mitä huvittaa ja uppoudun siihen. Unohdun siihen ja kyllähän aikanaan arkkuuni pitäisi laittaa mukaan kitara ellei sitten itse arkku olisi kitaran muotoinen, mielellään. - Mutta pahuus! En vihaa ketään ihmistä. Vihaan ihmisen pahoja tekoja. Olen niiden vuoksi ahdistunut ja allapäin. Tietysti säikkyän ja aavistelen omia pahoja tekojani. Mutta sittenkin saan tarkastella elämää uhrin suunnasta. Kun uskon henkimaailmaan niin jotkut joutuvat menemään henkimaailmaan irvokkaiden tekojensa kanssa. Tämä on pysähdyttävä tieto. Sitä sopii miettiä. Maallinen laki on vain maallinen laki. Sitten on henkimaailman lainsäädäntö. En tiedä mitä se pitää sisällään. Henkimaailmalle ei ole salaisuuksia. Henkimaailmaa ei pysty pettämään.