Kirjoitan blogiani hyvin pitkälti siten, että uhrin elämä jakautuu neljään vaiheeseen. Toivon ja rukoilenkin neljättä vaihetta. Neljä vaihetta ovat nämä: 1) traumatapahtumat, 2) amnesia; ehkä vuosikymmeniä kestänyt amnestinen elämä traumatriggereineen, 3) amnesian purkautuminen ja traumatyö sekä 4) elämän uudelleensuuntautuminen ja avautuminen tehdyn elämän uudelleenkäsikirjoittamisen perustalta. - Neljäs vaihe tarkoittaa sitä, että traumatyö on onnistunut. - Niin, otsikossa lukee: kun keho puhuu. - Se todellakin puhuu. Keho todistaa ja antaa todistajanlausunnon itsestään päin omalla kielellään. Kehon kieltä ovat eleet ja liikkeet. - Kun keho puhuu niin keho kertoo mitä sille on tehty. Keho kertoo mitä sille on tehty eleineen ja liikkeineen. - Kun uhri tarkkailee kehoaan, kun keho puhuu niin siinä tarvitaan sallivuutta, kärsivällisyyttä ja ehkä tutkijan ote on tarpeen. Kehon puhuminen aiheuttaa tietenkin myös säikähdystä. Surua ja mielipahaa, mutta oivalluksen siitä, että oma traumatyö on tarpeen. - Keho ei osoita syyllisyyksiä eikä kerro tekijän tai tekijöiden nimeä, mutta traumatyön tarpeen se kyllä vakuuttavasti perustelee. - Keho on ollut läsnä ja paikalla kun sitä on kohdeltu väärin. Keho tallentaa väärinkohtelemisen. - Jos kirjoittamani riittäisikin pelotteeksi kaikille tekijöille tai esimerkiksi jonkun seksuaalisen perversion toteuttamisesta haaveileville! - Me elämme tietoyhteiskunnassa, mutta traumatutkimus hapuilee ja on vasta aluillaan. Se tarkoittaa myös näytön saamista. Tekijät pelaavat tällä näytöttömyydellä vielä tänään.